Uudet kaivoshankkeet, jotka sijaitsevat yleensä syrjäisillä alueilla, tarvitsevat infrastruktuuria, jotta hyödykkeet voidaan siirtää kaivoksilta satamiin vientimarkkinoille myytäväksi. Tämä “kaivoksesta satamaan” -infrastruktuuri on yleensä kallein osa hankkeen tarvitsemasta oheisinfrastruktuurista, kuten sähkö- ja vedenpuhdistamoista, lentokentistä, kaivosleireistä ja teistä.
Kansainvälisten kaivoshankkeiden velkarahoitus
Velka on ratkaisevan tärkeää satamahankkeille, ja koska riskinottohalukkuus on vähentynyt finanssikriisin jälkeen, pankit ovat osallistuneet vähemmän hankkeen kustannuksiin, mikä on siirtänyt jälleenrahoitusriskin hankkeen rahoittajalle. Velka voi olla kotimaisilta ja kansainvälisiltä velkamarkkinoilta hankittua lainaa, toissijaista rahoitusta osapuolilta, jotka pyrkivät varmistamaan oton, tai joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskua pörssissä.
Hankkeiden rahoittajat tarvitsevat myös oman pääoman ehtoista rahoitusta. Tämä voi tapahtua yksityisinä investointeina hankkeeseen, valtion sijoitusrahastoina, tärkeiden urakoitsijoiden osakepääomana tai vientiluottolaitoksilta.
Rahoituksen saamiseksi hankkeen rahoittajien on siis osoitettava, että hankkeen riskit ovat kohtuulliset. Pankkiirit, joilla on selkeä riskinottohalu, punnitsevat riskejä suhteessa tulevaan tuottoon. Vaadittu tuotto vaihtelee suuresti hankkeiden ja rahoittajien välillä.
Kaivoshankkeiden rahoittamiseen liittyvien riskitekijöiden ymmärtäminen
Seuraavassa esitetään muutamia keskeisiä riskejä ja näkökohtia, joita rahoittajat ottavat huomioon arvioidessaan kaivoksesta satamaan -hankkeita:
- Velka suhteessa omaan pääomaan: Rahoittajat vaativat, että hankkeeseen on sijoitettava tietty määrä omaa pääomaa ennen lainan myöntämistä.
- Maa: Rahoittajan valmius myöntää rahoitusta riippuu siitä, minkä maan lainkäyttöalueella hanke on integroitu. Esimerkiksi joillakin syntyvillä lainkäyttöalueilla on runsaasti resursseja, jotka jäävät suurimmaksi osaksi hyödyntämättä erityisesti infrastruktuurin puutteen ja haastavan liiketoimintaympäristön vuoksi.
- Vakuutus: Rahoittajat vaativat jokaista hanketta varten perusteelliset vakuutukset, esimerkiksi kolmannen osapuolen vastuun, rakentamisriskin ja käynnistyksen viivästymisen varalta. Tietyillä lainkäyttöalueilla vakuutus on otettava paikallisilta vakuutusyhtiöiltä. Joskus rahoittajat eivät halua luottaa pelkästään tällaiseen vakuutukseen, jos paikallinen vakuutuksenantaja ei ole vakiintunut ja luottokelpoinen, ja ne saattavat siksi vaatia jälleenvakuutusta. Joillakin lainkäyttöalueilla jälleenvakuutuksen luovuttaminen ei ole laillista, koska laki ei salli paikallisen vakuutusyhtiön antaa vakuutta oikeuksistaan.
- Infrastruktuuri: Tämä edellyttää, että isäntämaat hankkivat lisää siviili-infrastruktuuria, erityisesti liikenne- ja energiahuoltoa, koska näillä osatekijöillä voidaan varmistaa kaivoshankkeiden sujuva eteneminen jollakin tasolla. Sijoittajat ovat kuitenkin hyvin tyytymättömiä paikalliseen sosiaaliseen ympäristöön ja kuljetuskustannuksiin muista yrityksistä huolimatta. Monet kaivokset ovat kaukana rannikon terminaaleista, ja rautatien rakentaminen on puutteellista, joten huippusesongin aikana paikalliset kaivosten omistajat taistelevat kovasti rautatiekuljetuksista, mikä aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia jokaiselle sijoittajalle.
- PRI-vakuutus (poliittinen riskivakuutus): Rahoittajat huomaavat, että tietyillä poliittisesti epävakaammilla lainkäyttöalueilla niihin kohdistuu valtavia riskejä, jotka liittyvät valuutan muuttumattomuuteen, varojen takavarikointiin ja poliittiseen väkivaltaan, kuten sotaan tai vallankumouksellisten lisätoimiin. Tällaisista syistä rahoittajat saattavat vaatia lainanottajaa maksamaan poliittisen riskivakuutuksen (PRI) edut.
PRI:tä voidaan hankkia sekä yksityisistä että julkisista tai julkisista lähteistä. Lakimiesten tehtävänä on puuttua asiaan ja selvittää esimerkiksi sodan, kauppasaarron ja valuutan yhteensopimattomuuden määritelmät sekä taata, että vakuutuskirja on sovitettu erityiseen lainasopimukseen ja että “maksutapahtumat” ovat samanaikaisia lainasopimuksen mukaisten laiminlyöntitapahtumien kanssa. Vakuutusten myöntäjät haluavat toisinaan osallistua lainaasiakirjoja koskeviin neuvotteluihin, mikä voi muodostua erityiseksi ongelmaksi silloin, kun tietyt pankit päättävät ottaa PRI:n ja toiset eivät.
- Otsikkoriski: Rahoittajien on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millainen etuoikeus kaivosyhtiöllä on kehittää hankkeen perustana olevaa esiintymää. Usein omistusoikeus on keskushallinnolla, ja kaivosyhtiö voi hankkia vain luvan kyseisten mineraalien louhintaan. Rahoittajat varmistavat asianmukaisella huolellisuudella, että tällainen lisenssi on hyväksytty pätevästi ja tehokkaasti ja missä olosuhteissa se voidaan mitätöidä. Monissa maissa keskushallinto pitää itsellään osuuden hankkeesta tai määrää rojaltimaksuja.
- Valtion riski: Rahoittajat arvioivat säännöllisesti hankkeen valtioriskit. Näitä ovat muutokset lainsäädännössä tai hallituksessa, lain, resurssien tai infrastruktuurin kansallismielisyyden riski ja joissakin tapauksissa sota. Hallitukset saattavat vaatia veroja tai pyrkiä korottamaan rojalteja, rajoittaa ulkomaista omistusta ja asettaa törkeitä ympäristö- ja työllisyysvelvoitteita. Rajat ylittävissä hankkeissa arvioidaan hallitusten välisiä liittoutumia ja tulonjakojärjestelyjä.
- Turvallisuuden ottaminen: Rahoittajat haluavat ottaa vakuuden useista hankkeen omaisuuseristä. Vakuusasiakirjoihin sovelletaan käytännössä aina sen lainkäyttöalueen lakeja, jossa kyseinen omaisuuserä sijaitsee. Vakuuden ottaminen voi olla hankalampaa tietyillä lainkäyttöalueilla, ja joillakin lainkäyttöalueilla ei ole mahdollista ottaa vakuutta tulevaan omaisuuteen tai ottaa vaihtuvaa velkaa. Tämä on rasite rahoittajalle, ja lainanottajan on ehkä tarjottava muita ratkaisuja.
- Täytäntöönpano: Tämä on osa rahoittajia, jotka päättävät, haluavatko he rahoittaa kyseisillä lainkäyttöalueilla, ja suunnittelevat keinoja, joilla tämä ongelma voidaan kiertää. Muodollisessa common law -analyysissä oletetaan, että vakuudellisella osapuolella on käytössään omaehtoinen ratkaisu, jonka avulla se voi myydä vakuudellisen omaisuuserän oman valintansa mukaan ilman, että kolmannen osapuolen on osallistuttava myyntiin. Mutta monilla syntyvillä markkinoilla tämä ei ole mahdollista.
Hankepankkien on arvioitava huolellisesti erillisten rahoitusten merkitys ja ymmärrettävä, että jos erillisrahoitusta on olemassa, on vaikea varmistaa, että toimitusketju toimii kokonaisuutena.
Jos haluat sukeltaa syvemmälle kaivosteollisuuteen ja tietää, mitä kaivostoiminnan rahoituksesta kannattaa etsiä, mennään yhdessä eteenpäin ja otetaan yhteyttä Damalion-asiantuntijaan nyt.
