Damalion Norway desk

Norjan oikeusjärjestelmä perustuu siviilioikeudelliseen perinteeseen, joka tunnetaan myös mannermaisena oikeusjärjestelmänä. Tämä järjestelmä perustuu ensisijaisesti kirjoitettuihin lakeihin ja säädöksiin, toisin kuin common law -järjestelmät, jotka perustuvat tuomioistuimen päätöksiin ja ennakkotapauksiin.

Norjan oikeusjärjestelmä jakautuu kahteen päähaaraan:

• oikeuslaitos, johon kuuluvat korkein oikeus, muutoksenhakutuomioistuimet ja käräjäoikeudet,
• toimeenpaneva elin, johon kuuluvat hallitus ja hallinto.

Korkein oikeus on Norjan korkein oikeus, ja sillä on lopullinen päätösvalta kaikissa oikeudellisissa asioissa.

Norjan oikeusjärjestelmä tunnetaan avoimuudestaan ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta. Se tunnetaan myös tehokkuudestaan ja saavutettavuudestaan.

Ulkomaiset investoinnit Norjassa

Norjan hallitus suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti ulkomaisiin investointeihin Norjassa ja kannustaa niitä. Maan talous on vakaa ja vauras, ja se tarjoaa ulkomaisille sijoittajille monia mahdollisuuksia eri aloilla.

Ulkomaiset sijoittajat voivat sijoittaa Norjaan eri kanavia pitkin, kuten perustamalla uuden yrityksen, ostamalla olemassa olevan yrityksen tai sijoittamalla kiinteistöihin. Norjan hallitus ei aseta rajoituksia ulkomaiselle omistukselle, ja ulkomaisilla sijoittajilla on sama oikeudellinen suoja kuin kotimaisilla sijoittajilla.

Norja on myös Euroopan talousalueen (ETA) jäsen, mikä tarjoaa ulkomaisille sijoittajille pääsyn Euroopan markkinoille ilman EU:n jäsenyydestä aiheutuvia sääntelytaakkoja.

Ulkomaisiin sijoittajiin sovelletaan samoja oikeudellisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia kuin kotimaisiin sijoittajiin. Norjan oikeusjärjestelmä on tunnettu avoimuudestaan ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, mikä auttaa tarjoamaan vakaat ja ennustettavat puitteet ulkomaisille sijoittajille.

Yleisesti ottaen Norjan hallitus suhtautuu myönteisesti ulkomaisiin investointeihin Norjassa ja tukee niitä.

Yksikön valinta Norjassa

Norjassa toimiville yrityksille on tarjolla useita yritysrakenteita. Yleisimmät yritysrakenteet ovat:

Yksinyritys (Enkeltpersonforetak)

Tämä on yksinkertaisin ja yleisin yritysmuoto Norjassa. Sen omistaa ja sitä ylläpitää yksi henkilö.

Ominaisuudet

• Omistajan ja yrityksen välillä ei ole oikeudellista eroa.
• Sen perustaminen on yksinkertaista ja edullista.
• Omistaja on henkilökohtaisesti vastuussa yrityksen veloista.
• Voitot verotetaan henkilökohtaisena tulona

Kumppanuus (Ansvarlig selskap)

Tämä on norjalainen yritysrakenne, jossa kaksi tai useampi henkilö omistaa yrityksen ja harjoittaa sitä yhdessä.

Ominaisuudet

• Sen omistaa ja sitä ylläpitää vähintään kaksi henkilöä.
• Osakkaat jakavat yrityksen voitot ja tappiot.
• Kukin yhtiömies on henkilökohtaisesti vastuussa yhtiömiehen veloista.
• Henkilöyhtiöllä on oltava kirjallinen yhtiösopimus
• Voitot verotetaan henkilökohtaisena tulona

Osakeyhtiö (Aksjeselskap)

Osakeyhtiö on omistajistaan erillinen oikeushenkilö. Osakkeenomistajat omistavat yhtiön, ja heidän vastuunsa rajoittuu siihen määrään pääomaa, jonka he ovat sijoittaneet yhtiöön.

Ominaisuudet

• Sillä on oltava vähintään yksi osakkeenomistaja ja hallitus.
• Se on omistajistaan erillinen oikeushenkilö.
• Osakkeenomistajat omistavat yhtiön
• Osakkeenomistajien vastuu rajoittuu heidän yhtiöön sijoittamaansa pääomaan.
• Voitot ovat yhtiöveron alaisia

Osakeyhtiö (Allmennaksjeselskap)

Julkinen osakeyhtiö muistuttaa osakeyhtiötä, mutta siihen sovelletaan laajempia raportointi- ja tiedonantovaatimuksia.

Ominaisuudet

• Sillä on oltava vähintään kaksi osakkeenomistajaa
• sen osakkeilla voidaan käydä kauppaa pörssissä.
• Sen voitot ovat yhtiöveron alaisia

Sivukonttori (Filial)

Sivuliike on ulkomaisen yrityksen erillinen osa, joka toimii Norjassa.

Ominaisuudet

• sivukonttori ei ole ulkomaisesta yrityksestä erillinen oikeushenkilö.
• siihen sovelletaan samoja sääntöjä ja määräyksiä kuin emoyhtiöön.
• Sen on nimettävä laillinen edustaja Norjaan
• Sen voitot ovat yhtiöveron alaisia

Kun valitset yritysrakennetta Norjassa, on tärkeää ottaa huomioon kunkin vaihtoehdon oikeudelliset ja verotukselliset vaikutukset. On myös tärkeää neuvotella ammattilaisen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että valittu rakenne sopii yrityksen tarpeisiin ja tavoitteisiin. Ota yhteyttä Damalion-asiantuntijoihisi nyt ja anna meidän auttaa.

Norjan pankkitoiminta on hyvin kehittynyttä ja nykyaikaista, ja yksityishenkilöille ja yrityksille on tarjolla monenlaisia palveluja. Norjassa on erittäin kehittynyt rahoitussektori, ja maassa toimii useita suuria liikepankkeja. Maassa on myös pankkijärjestelmä, joka tunnetaan korkeasta turvallisuudestaan ja vakaudestaan.

Norjan pankkitoiminnan pääpiirteitä ovat:

Asetukset

Norjan pankkialaa sääntelee Norjan finanssivalvontaviranomainen (Finanstilsynet). Viranomainen valvoo pankkien ja muiden rahoituslaitosten toimintaa varmistaakseen, että ne toimivat turvallisesti ja vakaasti.

Keskuspankki

Norjan keskuspankin nimi on Norges Bank. Sen tehtävänä on ylläpitää hintavakautta ja edistää maan talouden vakautta. Norges Bank valvoo myös Norjan pankkijärjestelmää ja tarjoaa likviditeettiä rahoitusmarkkinoille.

Norjassa saatavilla olevat pankkityypit

Norjassa on erityyppisiä pankkeja, kuten liikepankkeja, säästöpankkeja ja verkkopankkeja. Liikepankit ovat Norjan suurimpia ja tunnetuimpia pankkeja, jotka tarjoavat erilaisia palveluja, kuten säästötilejä, lainoja, asuntolainoja ja luottokortteja. Säästöpankit ovat pienempiä, yhteisöllisiä pankkeja, jotka keskittyvät säästötileihin ja henkilökohtaisiin lainoihin. Verkkopankit tarjoavat monia samoja palveluja kuin perinteiset pankit, mutta pienemmillä maksuilla ja korkeammalla korolla.

Pankkien tarjoamat palvelut Norjassa

Norjan pankit tarjoavat erilaisia palveluja sekä yksityishenkilöille että yrityksille, kuten säästötilejä, sekkitilejä, luottokortteja, lainoja, asuntolainoja ja sijoituspalveluja. Useimmat pankit tarjoavat myös verkko- ja mobiilipankkipalveluja, joiden avulla asiakkaiden on helppo hallita tilejään ja suorittaa maksutapahtumia.

Pankkitilin avaaminen Norjassa

Henkilön, joka on kiinnostunut avaamaan pankkitilin Norjassa, on ensin valittava vaatimuksiinsa sopiva pankki Norjassa ja sen jälkeen valittava, minkä tyyppisen tilin hän haluaa avata.

Hakijan on tämän jälkeen koottava tarvittavat asiakirjat, joihin kuuluvat Norjan henkilötunnus, D-numero, passi, työsopimus, vuokrasopimus ja joissakin tapauksissa suosittelukirje hakijan kotimaan pankista.

Kun hakijalla on kaikki tarvittavat asiakirjat, hän voi hakea tiliä joko verkossa tai henkilökohtaisesti konttorissa ja odottaa hyväksyntää. Kun tili on hyväksytty, se on aktivoitava tallettamalla varoja tilille.

Huomaa, että pankkitilin avaamiseen Norjassa liittyvät erityisvaatimukset ja -menettelyt voivat vaihdella valitun pankin ja hakijan olosuhteiden mukaan.

Lisäksi ulkomaalaiset voivat avata pankkitilin ennen Norjaan saapumistaan, mutta se voi olla vain säästötili. Ulkomainen sijoittaja voi myös avata säästötilin vain Norjassa (tähän liittyy ehtoja).

Kaiken kaikkiaan Norjan pankkitoiminta on nykyaikaista, turvallista ja hyvin säänneltyä, ja tarjolla on monenlaisia palveluja yksityishenkilöiden ja yritysten tarpeisiin. Norjalaiset pankit tarjoavat korkeatasoista turvallisuutta ja vakautta, mikä tekee niistä houkuttelevan vaihtoehdon asiakkaille, jotka haluavat hoitaa raha-asioitaan.

Ulkomaalainen, joka aikoo muuttaa Norjaan joko liikeasioissa tai miellyttävän elämäntavan vuoksi yli kolmeksi kuukaudeksi, tarvitsee Norjan oleskeluluvan.

Oleskelulupa antaa ulkomaalaiselle oikeuden asua ja työskennellä Norjassa sekä matkustaa maahan ja maasta pois. Se voi myös johtaa kansalaisuuteen.

jotka tarvitsevat oleskeluluvan Norjassa

EU/ETA-maiden kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa oleskellakseen tai työskennelläkseen Norjassa, mutta jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta, hakijan on ilmoittauduttava poliisille.

Jos hakija on EU:n tai ETA:n ulkopuolisen maan kansalainen ja haluaa oleskella maassa yli 90 päivää, hän tarvitsee oleskeluluvan.

Oleskelulupatyypit Norjassa

Norjassa oleskeluluvan saamiseksi on muutamia vaihtoehtoja, joita ovat:

• Työnhakijaviisumi: Tämä viisumi on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat kotoisin EU/ETA/EFTA-maiden ulkopuolelta. Henkilö voi hakea kuuden kuukauden työnhakuviisumia etsiäkseen työtä Norjasta. Tänä aikana hän saa työskennellä ja asua Norjassa työnhaun ajan. Jos hakija löytää työpaikan, hän voi hakea työlupaa.
• Ammattitaitoisen työntekijän viisumi: Tämä viisumi on tarkoitettu henkilöille, joilla on työtarjous norjalaiselta työnantajalta. Tämä edellyttää, että työnantaja on täyttänyt tarvittavat paperityöt ja saanut hyväksynnän Norjan työ- ja sosiaalihallinnolta.
• Opiskelijaviisumi: Tämä viisumityyppi on tarkoitettu ulkomaalaisille, jotka aikovat opiskella Norjassa. Näin hakija voi oleskella Norjassa opintojensa ajan ja mahdollisesti myös tehdä osa-aikatyötä.
• Perhemaahanmuutto: Tämä on tarkoitettu henkilöille, joilla on perheenjäsen, joka on Norjan kansalainen tai pysyvästi maassa asuva henkilö.
• Pakolainen tai turvapaikanhakija: kotimaassaan vainoa tai vaaraa pakeneva ulkomaalainen voi hakea turvapaikkaa Norjasta.

Norjan pysyvä oleskeluoikeus ja kansalaisuus

Norjan pysyvä oleskelulupa on lupa, jonka ulkomaan kansalainen saa, kun hän on asunut maassa yhtäjaksoisesti viimeiset kolme vuotta. Kun ulkomaalainen on saanut luvan, hän voi asua ja työskennellä Norjassa toistaiseksi, ja hänen tarvitsee vain uusia oleskelukorttinsa joka toinen vuosi.

Asuttuaan maassa vähintään seitsemän vuotta viimeisten kymmenen vuoden aikana hän voi hakea kansalaisuutta.

Norjan oleskeluluvan hakuprosessi voi olla monimutkainen ja aikaa vievä, joten on tärkeää tutkia huolellisesti vaihtoehtoja ja kerätä kaikki tarvittavat asiakirjat ennen hakemuksen tekemistä. Ota yhteyttä Damalion-asiantuntijoihisi nyt ja anna meidän auttaa.

Veroviranomainen

Norjan veroviranomaiset tunnetaan nimellä Norjan verohallinto (Skatteetaten), joka vastaa verojen keräämisestä ja hallinnoinnista Norjassa sekä veronmaksajien neuvonnasta ja tukemisesta.

Norjan verohallinto on jaettu useisiin osastoihin, joihin kuuluvat:

• Arviointiosasto, joka vastaa yksityishenkilöiden ja yritysten verojen arvioinnista ja laskemisesta.
• Veronkanto-osasto, joka vastaa verojen keräämisestä ja verolakien noudattamisen valvonnasta.
• Kansainvälisen verotuksen osasto, joka vastaa kansainvälisten veroasioiden, kuten verosopimusten, käsittelystä.
• Palvelukeskus, joka tarjoaa ohjausta ja tukea veronmaksajille.

verotuksellinen asuinpaikka

Norjassa verotuksellinen asuinpaikka määräytyy verovelvollisen fyysisen läsnäolon ja yhteyksien perusteella. Jos verovelvollinen viettää Norjassa yli 183 päivää kalenterivuoden aikana tai hänellä on vakituinen koti Norjassa, hänen katsotaan asuvan verotuksellisesti Norjassa.

Koska verovelvollinen asuu Norjassa, hän on velvollinen maksamaan Norjan tuloveroa maailmanlaajuisista tuloistaan. Koska verovelvollinen asuu Norjassa, hänen on annettava vuotuinen veroilmoitus Norjan verohallinnolle. Veroilmoitus sisältää tiedot verovelvollisen tuloista, vähennyksistä ja hyvityksistä.

Verotyypit Norjassa

• Tulovero: Tulovero on Norjan valtion suurin tulonlähde. Norjan tuloveroprosentti vaihtelee veronmaksajien tulotason mukaan, ja hyvätuloisemmat maksavat suuremman prosenttiosuuden tuloistaan veroina. Verokannat vaihtelevat 22 prosentista 38,2 prosenttiin veronmaksajan tulotasosta riippuen.

• Yhteisövero: Yritysvero: Norjassa asuva yritys on velvollinen maksamaan yhtiöveroa maailmanlaajuisista tuloistaan. Myös ulkomailla asuvat yhtiöt ovat velvollisia maksamaan yhtiöveroa Norjassa, kun ne harjoittavat liiketoimintaa, jota joko harjoitetaan Norjassa tai jota johdetaan Norjasta käsin. Norjan yhtiöverokanta on 22 prosenttia. Yritykset voivat kuitenkin joutua maksamaan ylimääräisiä kunnallisveroja, jotka vaihtelevat sen mukaan, missä kunnassa ne toimivat.

• Arvonlisävero (alv): Norjassa yleinen alv-kanta on 25 %. Joihinkin tavaroihin ja palveluihin, kuten elintarvikkeisiin ja julkiseen liikenteeseen, sovelletaan alennettua 15 prosentin arvonlisäverokantaa.
• Varallisuusvero: Norjan varallisuusvero on 0,85 prosenttia yli 1,5 miljoonan Norjan kruunun nettovarallisuudesta yksityishenkilöillä ja 3 miljoonan Norjan kruunun nettovarallisuudesta pariskunnilla. Tämä vero perustuu verovelvollisen omaisuuden kokonaisarvoon, mukaan lukien omaisuus, säästöt, sijoitukset ja muut arvoesineet.
• Kiinteistövero: Norjassa on myös kiinteistövero, joka on 0,7 prosenttia kiinteistön arvosta.
• Perintö- ja lahjaverotus: Norjassa perintö- ja lahjaverotus perustuu lahjan tai perinnön arvoon sekä lahjan antajan ja saajan väliseen suhteeseen. Verokannat vaihtelevat 0 prosentista 15,4 prosenttiin.

Norjassa on progressiivinen verojärjestelmä, mikä tarkoittaa, että suurituloisemmat maksavat suuremman prosenttiosuuden tuloistaan veroina.

Norjan verosopimukset

Norja on solminut verosopimuksia eli niin sanottuja kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehtyjä sopimuksia monien maiden kanssa ympäri maailmaa, jotta estetään molemmissa maissa ansaittujen tulojen kaksinkertainen verotus. Näiden sopimusten tarkoituksena on varmistaa, että yksityishenkilöitä ja yrityksiä ei veroteta kahdesti samoista tuloista.

Verosopimukset sisältävät yleensä säännöt siitä, miten kukin maa verottaa erityyppisiä tuloja, kuten osinkoja, korkoja ja rojalteja. Niihin sisältyy yleensä myös määräyksiä riitojen ratkaisemisesta ja veroviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta.

Norjan verosopimukset noudattavat yleensä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehittämää malliverosopimusta. Tämä malliverosopimus toimii mallina maiden välisille verosopimusneuvotteluille.

Tärkeimpiä maita, joiden kanssa Norjalla on verosopimuksia, ovat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Kiina ja Japani.

Norja arvostaa teollis- ja tekijänoikeuksia, joten niitä suojellaan maan kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla.

Norja on osapuolena myös useissa teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyssä sopimuksessa (TRIPS-sopimus).

Norjassa yksityishenkilöiden ja yritysten käytettävissä on monenlaista teollis- ja tekijänoikeussuojaa. Joitakin tärkeimpiä henkisen omaisuuden tyyppejä Norjassa ovat:

Patentit

• Patentti antaa yksinoikeuden keksinnön käyttöön ja kaupallistamiseen rajoitetun ajan.
• Norjassa patentteja myöntää Norjan teollisoikeuksien virasto (NIPO).
• Patenttien on täytettävä tietyt kriteerit, kuten uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen sovellettavuus.
• Patentti on yleensä voimassa 20 vuotta hakemuspäivästä.

Tavaramerkit

• Tavaramerkki on erottamiskykyinen merkki, joka yksilöi ja erottaa yhden osapuolen tavarat tai palvelut muiden osapuolien tavaroista tai palveluista.
• Tavaramerkki voi koostua sanoista, logoista tai muista symboleista.
• Norjassa tavaramerkit rekisteröidään Norjan teollisoikeuksien virastossa (NIPO).
• Tavaramerkin rekisteröinti kestää yleensä 10 vuotta, ja se voidaan uusia toistaiseksi.

Tekijänoikeus

• Norjan tekijänoikeuslainsäädäntöä valvoo tekijänoikeuslaki (åndsverkloven).
• Tekijänoikeus suojaa Norjassa kirjailijoiden ja luovan työn tekijöiden alkuperäisiä teoksia, kuten kirjallisia, taiteellisia ja tieteellisiä teoksia.
• Tekijänoikeussuoja on automaattinen eikä vaadi rekisteröintiä.
• Tekijänoikeuslaki antaa tekijälle tai luovan työn tekijälle yksinoikeudet, mukaan lukien oikeus teoksensa jäljentämiseen, levittämiseen ja esittämiseen.

Mallit

• Muotoilulla tarkoitetaan tuotteen tai tuotteen osan ulkonäköä, mukaan lukien sen muoto, väri ja rakenne.
• Suunnitelman on oltava uusi ja yksilöllinen.
• Mallirekisteröinti antaa haltijalle yksinoikeuden käyttää tiettyä mallia rajoitetun ajan.
• Norjassa mallit voidaan rekisteröidä Norjan teollisoikeuksien virastossa (NIPO).
• Mallirekisteröinti kestää tavallisesti 5 vuotta, ja se voidaan uusia enintään 25 vuodeksi.

Liikesalaisuudet

• Liikesalaisuuksilla tarkoitetaan luottamuksellisia liiketoimintatietoja ja taitotietoa, jotka antavat yritykselle kilpailuetua.
• Norjassa liikesalaisuuksia suojellaan Norjan liikesalaisuuslailla, joka tarjoaa oikeussuojakeinoja yrityksille, joiden liikesalaisuuksia on väärinkäytetty.
• Yritykset voivat ryhtyä oikeustoimiin niitä vastaan, jotka käyttävät tai paljastavat niiden liikesalaisuuksia luvatta.

On tärkeää ymmärtää kunkin teollis- ja tekijänoikeussuojatyypin erityisvaatimukset ja -säädökset, jotta teollis- ja tekijänoikeudet on suojattu asianmukaisesti. On myös tärkeää kuulla ammattilaista, joka neuvoo sinua teollis- ja tekijänoikeuksien rekisteröinnissä, täytäntöönpanossa ja lisensoinnissa. Ota yhteyttä Damalion-asiantuntijoihisi nyt ja anna meidän auttaa.

Norjan työlainsäädäntöä säännellään useilla laeilla, kuten työympäristölailla ja lomalailla. Nämä lait luovat puitteet työsuhteelle ja asettavat työoloja, palkkoja ja etuuksia koskevat vähimmäisvaatimukset.

Norjan työlainsäädännön pääpiirteet ovat seuraavat:

Työsopimukset Norjassa

Norjassa työsopimuksia säännellään työympäristölailla, ja niiden on oltava kyseisessä laissa säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia.

Norjassa työsopimukset on tehtävä kirjallisesti, ja sekä työnantajan että työntekijän on allekirjoitettava ne. Työsopimuksessa on myös määriteltävä työaika, työntekijän oikeus lomapäiviin ja irtisanomisaika, jonka sekä työnantaja että työntekijä tarvitsevat irtisanomista varten.

Norjassa on olemassa kahdenlaisia työsopimuksia: vakituisia työsopimuksia ja määräaikaisia työsopimuksia. Tässä on yleiskatsaus kuhunkin:

• Vakituiset työsopimukset: Nämä ovat Norjassa yleisin työsopimustyyppi. Näillä sopimuksilla ei ole määrättyä päättymispäivää, ja ne jatkuvat yleensä, kunnes joko työnantaja tai työntekijä irtisanoo sopimuksen. Vakituisilla työntekijöillä on oikeus kaikkiin työoikeuksiin ja -etuuksiin.
• Määräaikaiset sopimukset: Näillä sopimuksilla on tietty päättymispäivä, joka voi perustua tiettyyn hankkeeseen tai tilapäiseen lisähenkilöstön tarpeeseen. Nämä sopimukset voidaan uusia, jos sekä työnantaja että työntekijä suostuvat siihen. Määräaikaisessa työsuhteessa olevilla työntekijöillä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samat oikeudet ja edut kuin vakituisilla työntekijöillä.

Työllisyyskorvaukset, oikeudet ja etuudet Norjassa

• Työaika: Norjassa normaali työaika on 37,5 tuntia viikossa, ja ylityöt ovat yleensä enintään 10 tuntia viikossa. Työnantajien on järjestettävä taukoja ja lepoaikoja, ja työntekijöillä on oikeus kieltäytyä ylitöistä tietyissä olosuhteissa.
• Palkat: Norjassa työnantajien on maksettava työntekijöille vähintään hallituksen asettama vähimmäispalkka.
• Palkalliset vapaapäivät: Norjan työntekijöillä on oikeus vähintään 25 palkalliseen lomapäivään vuodessa sekä 10 yleiseen vapaapäivään.
• Sairausajan palkka: työntekijät, jotka eivät pysty työskentelemään sairauden tai vamman vuoksi, ovat oikeutettuja saamaan työnantajaltaan sairausajan palkkaa enintään 16 päivältä vuodessa. Tämän ajanjakson jälkeen työntekijät voivat saada sairauspäivärahaa kansallisesta vakuutusjärjestelmästä.
• Vanhempainvapaa: Norjassa uusilla vanhemmilla on oikeus yhteensä 49 viikon palkalliseen vanhempainvapaaseen, joka voidaan jakaa äidin ja isän kesken.
• Äitiys- ja isyysetuudet: raskaana olevilla naisilla on oikeus saada 100 prosenttia palkastaan enintään 16 viikon ajan ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Isillä on oikeus enintään kahden viikon isyysvapaaseen täydellä palkalla.
• Eläke: Useimmat työntekijät Norjassa kuuluvat pakollisen työeläkejärjestelmän piiriin, jonka työnantaja ja työntekijä rahoittavat yhdessä.
• Sairausvakuutus: kaikilla Norjan kansalaisilla ja asukkailla on oikeus maksuttomaan julkiseen terveydenhuoltoon, joka rahoitetaan verovaroin. Työnantajat voivat myös tarjota yksityistä sairausvakuutusta työsuhde-etuutena.
• Työttömyyskorvaukset: Jos työntekijä menettää työpaikkansa ilman omaa syytään, hänellä on oikeus saada työttömyyskorvauksia kansallisesta vakuutusjärjestelmästä.

Työsuhteen päättyminen

Norjassa työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain pätevästä syystä, kuten huonon työsuorituksen tai irtisanomisen vuoksi. Ilman pätevää syytä irtisanotut työntekijät voivat olla oikeutettuja korvaukseen. Työntekijöillä on myös oikeus irtisanoutua työstään irtisanomisajalla ja joissakin tapauksissa ilman irtisanomisaikaa.

Yleisesti ottaen Norjan työlainsäädännön tarkoituksena on suojella työntekijöiden oikeuksia ja varmistaa oikeudenmukaiset työolot. Työnantajien on noudatettava näitä lakeja ja asetuksia välttääkseen oikeudellisia seuraamuksia ja ylläpitääkseen myönteistä työympäristöä.